Parikkalan Pikkupiika, Kunniaemäntä ja Kunniaisäntä
Kuvassa vasemmalta uusi kunniaisäntä Jouni Suppola, uusi pikkupiika Anna Laukkanen, vuoden 2022 pikkupiika Janina Pekonen, uusi kunniaemäntä Lege Pajari-Kosonen sekä väistyvä kunniaemäntä Mervi Auvinen ja -isäntä Jari Venhovaara.
Parikkalan pikkupiika
”Simpeleen siika ja Parikkalan piika, ne kesävoille vertoja vetää on sanonta tuttu ympäri Suomea. Parikkalan piiat ovat olleet historiatiedon mukaan kovin kysyttyjä aikoinaan mm. Pietarissa taloudenhoitajina. Tapana oli ennen lähettää vanhimpia tyttäriä piioiksi isoihin taloihin ja Parikkalasta lähdettiin silloin Venäjälle.
Parikkalan Pikkupiika-hahmo heräteltiin vuonna 1987 ”henkiin”, kun silloin valittiin Pikkupiiaksi parikkalalainen nuori tyttö. Idea Pikkupiian valitsemisesta Parikkalaan vuosittain oli silloisen kulttuuri-lautakunnan kehittelemä ja lähti nimenomaan tuosta tutusta sananparresta ja laulusta. Pikkupiian valitsee Parikkalan sivistyslautakunta. Pikkupiian tehtäviin kuuluu edustaa Parikkalaa erilaisissa kulttuuri- ym. tilaisuuksissa Parikkalassa ja muilla paikkakunnilla. Paikalliset yhdistykset ja yritykset voivat pyytää Pikkupiikaa tilaisuuksiin esim. esittelytehtäviin, palkintojenjakoon, kukitustehtäviin.
Pikkupiian tunnusmerkkinä on Pikkupiian puku, kansanpuku, joka on Parikkalan Kalevalaisten Naisten perustajan Armi Siitosen suunnittelema. Pikkupiian puvun valittu piika saa vuodeksi käyttöönsä eri tilaisuuksia varten. Toinen kotiseutumme merkittävästi liittyvä tunnusmerkki on Anna-Katriinan solkiriipus, jonka on tehnyt Kalevalakoru Polkkamäki-nimisen talon pellosta Parikkalan Joukion kylästä löydetyn (1949) karjalaisen emännän pronssisen vyöriipuksen esikuvan mukaan. Korun luovuttaa Kalevalaisten Naisten edustaja.
Kunniaemäntä ja kunniaisäntä
Parikkalan kunniaemäntä- ja isäntä perinteellä on vanhat juuret. Aiemmin nämä henkilöt valittiin kotiseutujuhlien yhteydessä eräänlaisena kunnianosoituksena ja tehtäviin kelpasivat vain parikkalalaissyntyiset henkilöt. Mutta ennen vuoden 1975 kotiseutujuhlia silloinen kotiseutu- ja matkailulautakunta teki päätöksen, että synnyinpaikka ei ratkaise.
Kunniaemännän- ja isännän nimittäminen on huomionosoitus paikkakunnan hyväksi tehdystä työstä, eikä varsinaisia tehtäviä nimitykseen kuulu. Kunniaemäntä- ja isäntä valitaan joka toinen vuosi. Kunniaemännän tunnusmerkkinä on emännän vyö ja vyölliset. Kunniaisäntä kantaa oltermannin sauvaa.