Siirry sisältöön
Visit Parikkala

Simpelejärven opiston ”suurkuluttaja” Ritva Wilska-Neuvonen on kulkenut lapsesta asti mukana kansalaisopiston kursseilla

teksti ja kuvat Anu Partanen

Pojan häihin tehty käspaikka-liina on tehty missäs muualla kuin opiston kudontapiirissä Parikkalan vanhan kunnantuvan tiloissa.  

Ritva Wilska-Neuvonen muutti pysyvämmin miehensä Heikin kanssa Parikkalan Oravaniemeen reilu 10 vuotta sitten. Asta- ja Veera-myrskyjen tekemän täystuhon jälkeen piti miettiä, mitä 5000 kiintokuutiolla tukkipuuta tehdään. Pariskunta päätti satsata loppuelämänsä tulevaisuuteen ja rakentaa talon perheen kesämökin paikalle Simpelejärven rannalle. Nyt tontille on muotoutunut upea kasvimaa kasvihuoneineen ja perennapenkkeineen, sillä Ritva on intohimoinen viherpeukalo.

Aika pian paluumuuton jälkeen Ritva kaivoi esiin kansalaisopiston kurssioppaan ja yllättyi tarjonnasta. 12 vuoden aikana erimittaisia kursseja on kertynyt komea luku, yhteensä 74.

– Kansalaisopisto on tarjonnut itselleni mielekästä tekemistä. Työssäni erityisopettajana olen ollut enemmänkin antavana osapuolena, mutta opistossa saan olla saavana osapuolena. Se on tarjonnut rentouttavaa vastapainoa itselleni, Ritva miettii.

Kansalaisopistossa opiskelu on hänen mukaansa matalan kynnyksen oppimista, jossa opiskelijoiden taustalla ei ole mitään merkitystä,  vaan kursseille voi tulla sellaisena kuin on.

– Se, että opisto tarjoaa tilat, tarvikkeet ja opetuksen, on hieno asia tutustua uusiin asioihin. Ei tarvitse aloittaa itse alusta kaikkea, hän miettii.

Lyhytkurssit eivät aiheuta aikataulujen päällekkäisyyksiä

Lähes 40 muualla vietetyn vuoden jälkeen hän kotoutui Parikkalaan juuri kansalaisopiston ansiosta.

– Tutustuin uudestaan vanhoihin tuttuihin ja myös uusiin ihmisiin. Harrastaminen on tavallaan helppo tapa löytää samanhenkisiä ihmisiä.

Tulevana syksynä Ritva on mukana Parikkalassa kokoontuvassa ukulele-ryhmässä, kudonta-ryhmässä, allasjumpassa, ruotsin keskusteluryhmässä sekä uutena kurssina hän aloittaa paikallisopaskoulutuksen. Ukuleleryhmä harjoittelee ja esiintyy pitkän kesätauon aikana. Orkesterista on tullut hyvin tärkeä musiikkia ikänsä harrastaneelle Ritvalle.

– Päällekkäisyydet harmittavat, mutta pitää sitten vain sumplia. Siksi pidän erityisesti lyhytkursseista.

Kesällä hän on ilmoittautunut mukaan loitsu- ja itkuvirsikursseille.

-Kesäkurssit ovat loistava lisä opiston tarjontaan, hän iloitsee nykyisestä opiston tarjonnasta.

Luvassa syksyllä karjalaisia juuria ja paikallishistoriaa

Hänen äitinsä Varpu Wilska ja isänsä Hannu Wilska olivat molemmat aikoinaan Kaakon kansalaisopistossa opettajina oman opettajatoimensa ohella. Ritva muistelee, että meni mukaan heti, kun 16-vuotiaana hänet otettiin ryhmiin mukaan. Lapsuudessa hän kulki etenkin äidin mukana erilaisissa taide- ja taitoryhmissä.  

– Olen oppinut, että prosessi on vähintään yhtä tärkeä kuin lopputulos.

Yhteisenä Ritvan ja Heikin harrastuksena voi pitää paitsi matkailua Karjalassa, myös historian tuntemusta. Nyt kun Karjalaan ei ole nykyisen Venäjän tilanteen vuoksi asiaa, on hyvä tulla mukaan Parikkalassa asuvan tietokirjailija Markus Lehtipuun luennoille syyskuussa kolmena maanantaina. Teemana luennoilla on rajan takana olevat karjalaiset kylät. Toisena historiaa tarjoavana kurssina on koko lukuvuoden mittainen paikallisopaskurssi, johon voi osallistua ilman oppaaksi ryhtymistä. Kurssi alkaa jo 2.9. ja ilmoittautuminen on nyt käynnissä.

– Sittenhän voit opastaa kesävieraitamme, vieressä myhäilee aviomies Heikki, kun Ritva kertoo uusimmasta kurssi-ilmoittautumisestaan.

Ritva pitää hallitusta kaaoksesta puutarhahommissaan. Kasvimaan viljelyä helpottivat perheen miesten rakentamat laatikot muutama vuosi sitten.
Oravaniemen talon kuistilla on kädentöitä esillä enemmänkin. Raku-kurssilla Ritva tutustui  siihen, miten keramiikka muotoutuu käsissä.

Asiantunteva opetus, helppo päästä ryhmään mukaan.

Kyllä liike on lääke moneen vaivaan